Kolmen sukupolven Tuoppi

A-vene Ali-Baba täyttää 80 vuotta

A-vene Ali-Baba syöksähtää myötäaaltoa alas. Se surffaa! Tuulta on reilusti yli kymmenen metriä sekunnissa. On meneillään surullisen kuuluisa vuoden 1993 Viaporin Tuoppi, jossa mastoja katkeili ja veneitä ajautui rantakallioille. Vauhti kaivaa veneen rungon parrasta myöten aaltoon, joka pirstoutuu helmeileväksi kuohuksi sivukansille. Melkein 11-metrinen mahonkirunko värisee ja soi kuin mandoliini. Keula puskee seuraavaan aaltoon ja tunkeutuu siihen, vesi nousee aivan keulan tasalle. Nouseeko keula vai painuuko se aaltoon? Keulan muodon kantavuus alkaa nostaa venettä, ja aallon huipulta vain muutamia pärskeitä lentää keulakannelle.

Yllä olevassa katkelmassa, jonka kirjoitin vuonna 1995, tiivistyy tunteeni veneeseemme Ali-Babaan, jonka olemme omistaneet jo vuodesta 1991.

Vuoden 2021 Tuoppiin päätimme osallistua kolmen sukupolven voimin, viettäähän vuonna 1941 rakennettu veneemme pyöreitä 80-vuotissynttäreitä.

Olemme vuosien 1990-2021 aikana tehneet ja teettäneet Ali-Babaan lukuisia remontteja ja peruskorjauksia. Yhtenä kannustimena on ollut ajatus pitää vene siinä kunnossa, että se kestää seuraaville sukupolville.

Miksi on kannattanut sijoittaa niin paljon resursseja veneeseen, joka on aikoinaan rakennettu ajatuksella, että ei sen tarvitse kestää useamman sukupolven ajan?

Tähän kysymykseen ei ole vain yhtä pätevää vastausta. Tuon seuraavaksi esiin muutamia seikkoja, jotka ovat saaneet meidät panostamaan Ali-Babaan summia, joita emme koskaan saisi takaisin, jos nyt myisimme veneen.

1. Erikoisluokka A eli A-veneluokka on ainutlaatuinen, se on oikeastaan Hain kanssa ainoa puhtaasti suomalainen luokka. Luokan historiaan kytkeytyy merkittävä määrä suomalaisen kilpapurjehduksen merkkihenkilöitä. Käytännössä lähes kaikki suomalaiset kilpapurjehtijat, joilla oli kytköksiä muun muassa kuutosluokkaan, omistivat tai purjehtivat A-veneillä.

2. Ali-Baban on suunnitellut suomalaisen venesuunnittelun ehdoton kärkinimi: Gösta Kyntzell.

3. Vene on rakennettu Wileniuksen veistämöllä Porvoossa, josta laskettiin vesille kilpapursien eliittiä.

4. Ali-Baban historiaan liittyvät monen suomalaiset talouden ja kulttuurin vaikuttajat. Veneen voidaan ajatella sisältävän aineetonta kulttuurista lisäarvoa.

5. Ymmärrys siitä, että tällaisen veneen omistajan velvollisuus on säilyttää vene tuleville sukupolville. (Myös joskus jälkipolvien ollessa eri mieltä.)

6. Kiintyminen ylpeyttä tuntien veneeseen, joka purjehtii hyvin.

HISTORIAA

Ali-Baba syntyi Gösta Kyntzellin piirustuspöydältä. Kyntzell antoi veneen rungolle muodon, joka on nopea purjehtia, ja joka elää täydellisessä sopusoinnussa rannikkomme aallokon kanssa. Kyntzell oli yksi tuotteliaimmista suomalaisista suunnittelijoista ja hän myös purjehti itse kilpaa suunnittelemillaan veneillä. Hän suunnitteli vuosien saatossa muun muassa saaristoristeilijöitä, kakskakkosia, vitosia, viisvitosia, kutosia ja A-veneitä.

A-veneen luokkasääntö virallistettiin vuonna 1935 ja ensimmäinen vene rakennettiin seuraavaksi kesäksi. Kaiken kaikkiaan A-veneitä rakennettiin Suomessa 28 kappaletta. Sääntö luotiin Suomen Purjehtijaliiton aloitteesta, ajatuksena oli synnyttää rakennuskustannuksiltaan selkeästi kutosia edullisempi kilpaluokka, joka soveltuisi myös matkapurjehdukseen. A-veneet ovat konstruktioveneitä ja ne on säännössä määrätystä kajuutasta ja makuupaikoista huolimatta rakennettu kilpakäyttöön. Ne tehtiin kutosten tavoin mahdollisimman keveiksi.

Kuva: Pyry Klippi
Kuva: Pyry Klippi

Ensimmäisenä valmistunut Ingeborg rakennettiin vuonna 1936 ja viimeinen suomalainen  A-vene Elise vuonna 1952. Keskeisiä suunnittelijoita olivat Gösta Kyntzell ja Birger Slotte. Luokka oli nimenomaan suomalainen (luokan nimenä käytetään usein muotoa Finsk särklass A), mutta myös Ruotsissa rakennettiin muutamia veneitä.

A-vene oli vetovoimainen luokka. Hyvin monet sen ajan huomattavat purjehtijat siirtyivätkin A-veneisiin. Kilpailutoiminta oli vilkasta ja veneillä purjehdittiin ahkerasti.

A-vene oli tärkeä luokka erityisesti 1930-40 -luvuilla. Helsingfors Segelklubb perusti A-venepokaalin vuosikokouksessaan  marraskuussa vuonna 1938. Myöskin Suomenkielinen Pursiseura perusti uudelle luokalle oman palkinnon vuonna 1939.  Kilpailutoiminta oli vilkasta, ja monet tunnetut suunnittelijat ja purjehtijat olivat mukana vaikuttamassa luokan kehittymiseen. A-veneen asema kiinnostavana kilpailuluokkana pyrittiin säilyttämään, ja siksi sääntöä uudistettiin vuonna 1952. Muun muassa purjepinta-alaa kasvatettiin ja syväystä lisättiin. Sääntöuudistus ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta. Useimpien vanhojen veneiden takiloihin tehtiin sallitut muutokset, mutta uuteen sääntöön ei rakennettu kuin yksi uusi vene, Elise, joka komeilikin vuosina 1952-53 tuloslistojen kärjessä.

MATKAVENEILYN YLELLISYYTTÃ

A-vene Ali-Baba oli herrasväen vene. Sen hinta tämän päivän kurssiin muutettuna oli noin 23 500 euroa + purjeet. Tällä summalla sai veneen, jossa oli makuupaikat neljälle. Useimpien veneiden käyttötarkoitus oli kilpapurjehdus ja regatat olivat pääosin etelärannikolla. Kilpailusta toiseen oli useimmiten ainakin yhden päivämatkan purjehdus.

Asuminen ja eläminen A-veneessä oli mahdollista, vaikkakin verrattuna nykyisiin matkaveneisiin huomattavasti askeettisempaa. Useimmissa veneissä kajuutan sisustus oli samankaltainen ja se kertoi uudenlaisesta ajattelusta, jonka mukaan myös kilpaveneessä matkustusmukavuus otettiin huomioon. Avotilan penkkien alle tehtiin veneen molemmille puolille pistopunkat. Näin saatiin hyvät nukkumapaikat kahdelle ilman, että niitä tarvitsi sijoittaa matalan keulakannen alle. Kajuuttaan sijoitettiin molemmille puolille pienet kaapistot, joista toisessa oli yksiliekkinen keitin. Kaapistojen keulan puolella oli niin ikään nukkumapaikat kahdelle. Korkeus teki mahdolliseksi istua mukavasti.

Koska masto seisoi kannella, sisällä oli tilavamman tuntuista kuin maston tullessa kannesta läpi emäpuun päälle. Myöskin kilpailtaessa oli keulagastin helpompi toimia purjeiden kanssa, kun kulku keulaluukulle oli esteetön. Esimerkiksi Ali-Babassa on kannen alla maston kohdalla kolme jykevää tammipalkkia, jotka on tuettu veneen kyljen paksumpiin kaariin metallisilla kauniisti muotoilluilla tukirakenteilla.


Kuva: Yrjö Klippi

A-veneiden omistajat panostivat paitsi kilpailemiseen, myös asumiseen ja laadukkaaseen elämiseen veneissään; niihin saatettiin jopa teettää omat astiastot. Veneiden historiaan liittyvästä arvostuksesta kertoo meille vaimoni Anun kanssa saama yllättävä puhelu:

-Päivää. Teillähän on nykyään Ali-Baba? Me omistimme Ali-Baban aikanaan. Järjestelimme isäni kuoleman jälkeen kesäpaikassamme vintillä olleita isäni tavaroita, ja löysimme Ali-Baba alkuperäiset astiat.
-Voisiko niitä mahdollisesti saada katsoa, jotta voisimme teettää niiden mukaan samanlaiset?
-Olemme kyllä ajatelleet, että saatte ne. Ne kuuluvat veneelle.


Ykä Klippi pojantyttärensä kanssa Ali-Baballa, kuva: Pyry Klippi


ALI-BABAN KAUPPAKIRJA VUODELTA 1941

Allekirjoittanut Ludvig Wilenius sitoutuu täten siihen, että insinööri Gösta Kyntzell rakentaa ja toimittaa Erikoisluokka A veneen heinäkuun 1.1941 mennessä. Vene rakennetaan pääosin yhdenmukaiseksi Inga Lill XXX kanssa mahongista, emäpuu ja steevit tammesta ja lyijykölillä. Kaaret tehdään tammesta, kansi-palkit kuusesta sekä kansi Oregon männystä kapeina rimoina ja saumat kitattuina. Penkit, turkit, kajuutan sivut, kaapit, ja luukut mahonkia. Materiaalien dimensiot luokan vaatimusten mukaisesti, masto kuusesta. Kaikki kannen helat kromattua messinkiä sekä rikin helat ja taotut osat galvanisoitua terästä. Seisova ja juokseva riki priima vaijeria
ja köysistöä, blokeissa patenttilevyt. Vene lakataan ja maalataan huolellisesti tilaajan toivoman värisävyn mukaan. Veneen mukana toimitetaan seuraava varustus: ankkuri köysineen, hinausköysi, 2 kiinnitysköyttä, airot, puoshaka, pumppu, pytsi, svaabeli, levankiharja, 4 fendaria, 1 pelastusrengas, 3 pelastusliiviä, 3 lyhtyä, kompassi, 4 patjaa ja mahonkijolla.
Vene toimitetaan Helsinkiin hintaan mk 90 000, josta tilauksen yhteydessä maksetaan mk 30 000, mk 30 000 kun se on kansivalmis, sekä loppu toimituksen yhteydessä.
Vene on varattu vapaaherra G. W. Wredelle, Helsingistä. Veneen tulee olla palovakuutettu rakennusaikana.

Porvoo, huhtikuun 1, 1941

Mk 30 000:- (kolmekymmentatuhatta) kuitataan täten saaduksi.
L. Wilenius


Mielenkiintoinen vertailu veneen hinnan ja palkkatason mukaan kertoo, että vuonna 1941 teollisuudessa työskennelty henkilö ansaitsi vuodessa noin 30 000 markkaa.
Veneen ostoon hän olisi tarvinnut kolmen vuoden palkat. Vuonna 2020 suomalaisten keskipalkka oli noin 3 000 euroa. Veneen ostoon hän tarvitsisi noin kahdeksan kuukauden palkan.

Vuoden 1941 rahamäärä 90 000 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2020 oli 23 500 euroa.



Blogin on kirjoittanut Yrjö Klippi, Suomenlinnan Pursiseuran kunniakommodori, kirjailija, lehtimies ja puuveneilijä henkeen ja vereen


Lähteet: Puuvene-lehtiä, Purjehtivat Klassikot, Puuvene Suomessa, Purjehdus Suomessa, Erikoisluokka A

Veden taju

Sandaali, köysi, vesipullo, viskipullo, tupakantumppi, muovilapio, muovipussi, leipäpussi, ämpäri, metallitölkki, nuuskarasia, rahkapurkki. Löytöjä pienen syrjäisen hiekkapoukaman rannalta tyynenä kesäpäivänä tervaleppäluhdan suojista. Löytöjä Itämeren rannalta Helsingin edustan rannoilta. Löytöjä Itämereen purona virtaavan pienen joen varrelta.

Morsiuskampa, tykki, kengät, puulusikka, kahvikannu, kirjankansi, nuuskarasia, samppanjapullo, saappaat. Löytöjä pinnan alta ja hylkyjen sopukoista. Merellisiä muinaisjäännöksiä, merkkejä eletystä elämästä, kurkistuksia menneeseen maailmaan, arkeen ja sivistykseen. Pinnanalaisia aarteita ja lain suojaamia jäännöksiä. Arkeologista, kaunista, tärkeää meille, mutta Itämeren näkökulmasta ylimääräistä, samoin kuin paheksumamme merimuovi.

Palaan muistoissani Suomenlinnan lautalle, jossa parikymmentä vuotta sitten neuvoin tuntematonta, vierelläni merta katsovaa koululaista olemaan heittämättä jäätelötötteröä mereen. Ote kuitenkin kirposi nuoren kädestä ja jäätelön hajoamisprosessi alkoi meren aalloilla silmiemme alla. Selitys sen heittämiselle oli roskisten puuttuminen lautalta. Neuvoin siinäkin nuorta ihmistä: roskikset ovat selän takana. Matkatoverinani ollut kummityttö häpesi kummitätiään ja itse jouduin hetkeksi hämmennyksen valtaan puolustaessani tuolloin ohikiitävän hetken joltain abstraktilta vaikuttavaa: yhtenäistä sinistä meren peittoa, jonka päällä liikumme ja josta vedämme ylös saalista. Näkymätöntä maailmaa, jonka tunnistamme kokemuksina yleisimmin aaltoina, liplatuksena, viilentävänä aineena ihollamme, veneen kyljen kaverina, käden hipaisuna veden kalvolla. Mitä väliä yhdellä jäätelötötteröllä? Kyse ei ollut niinkään biologisesti hajoavasta elintarvikkeesta, vaan tavasta ja eleestä, jolla jäätelö irtosi käden otteesta. Ei mitään väliä.

Mietin veden tajua. Ihmisen arkiympäristössä ohikiitävän merimaiseman ja näkymättömän pinnanalaisen ymmärtämistä, veden äärelle pysähtymistä. Samanaikaisten erilaisten elämäntodellisuuksien ja luonnon ekosysteemien ymmärtämistä rinnakkaisina, yhtä arvokkaina elämän muotoina. Veden pinnanalaisen ja ylirajaisen maailman ymmärtämistä, vaikka tämän maailman äänet, eliöt ja ekosysteemit eivät tunge tajuntaamme jatkuvina kuvavirtoina, postauksina ja tägeinä. Miten voimme ymmärtää samanaikaisia erilaisia elämäntodellisuuksia ja ekosysteemejä, jotka eivät ole silmiemme ja tekojemme välittömässä havaintokentässä?

Nykyhetken ja menneen maailman arjen elämän jäänteet ovat omassa hetkessään arvokkaita artefakteja, kunnes niistä tulee roskaa? Tai meriarkeologin silmin, löytöjä, tietopankkeja ja lain suojaamia muinaisjäännöksiä. Johtolankoja menneisyyden ihmisten elämään, merireitteihin, navigointivirheisiin, kauppatavaraan, henkilöiden valintoihin, yksilöiden elämäntarinoihin. Itämeren roska avautuukin ikkunaksi menneen ja nykyhetken välille. Arjen valintoihin silloin ja nyt. Tekemisiin ja tekemättä jättämisiin silloin ja nyt. Kohdatessasi merimuovia, sen äärelle voi pysähtyä. Muoviin voi suhtautua arkeologisella uteliaisuudella, mitä se kertoo menneestä? Roskan voi muuttaa rikkaudeksi muuttamalla sen tarinoiksi ja keräämällä sen talteen. Oikeassa paikassa se on osa hyödyllistä materiavirtaa, eikä kuormita ympäristöä.

Kun Viaporin Tuoppi kutsuu jälleen elokuun toivottavasti sopivan tuulisena päivänä purjehtijat tuttuun merimaisemaan, meren aalloille ja veden pinnalle, me toivomme ajatusten ja katseen kääntyvän myös kaiken pinnanpäällisen runsauden ja kauneuden lisäksi siihen, mitä on purjehtijoiden alla. Jotta taju ympärillämme olevasta elämästä ulottuisi veden pinnan alle ja kunnioittaisimme sen olemisen muotoja tekemiemme arjen valintojen ja päätösten kautta. Ei veneen mitan, airon mitan tai vavan mitan päässä. Vaan tässä ja nyt käsillämme olevana tietoisena valintana, veden tajuna.

Meren ja merellisen kulttuurin ylisukupolvinen perintö on konkreettisesti käsissämme. Purjeita reivatessamme, airoihin tarttuessamme, reittejä tutkiessamme olemme meitä ennen eläneiden sukupolvien jäljillä. Siirrämme tietoisesti ja tiedostamatta merellistä perintöä eteenpäin olemassa oleville ja tuleville sukupolville. Meren perintö ja hiljainen tieto kulkevat eteenpäin yhdessä opituissa ja jaetuissa hetkissä, joissa sanatonta viestiä välittää kaiken läpäisevä meren tuntu. Merellä on kovin paljon väliä.

Kirjoittajat:

Elina Tuomarila
Kulttuurituottaja
John Nurmisen Säätiö


Minna Koivikko
FT, meriarkeologi ja Suomenlinnan Pursiseuran purjehtiva jäsen
Museovirasto

Viaporin Tuopille avattu puhdasmeri.fi-sivuston tiimi on auki kaikille venekunnille, jotka osallistuvat kisaan. Venekunnat voivat ilmoittautuessaan pelastaa palan Itämerta ja sen kulttuuriperintöä. Lisäksi Suomenlinnan Pursiseura lahjoittaa jokaisen osallistujan puolesta viisi euroa puhtaan Itämeren hyväksi tehtävään toimintaan.

Pelasta pala Itämerta, tee lahjoitus täällä.

Viaporin Tuoppi valittiin Vuoden veneilytapahtumaksi 2020

Viaporin Tuoppi on valittu SPV:n järjestämässä yleisöäänestyksessä Vuoden veneilytapahtumaksi 2020!  Kiitos siitä kuuluu kaikille seuralaisille, järjestelyissä ja talkoissa mukana olleille ja tietenkin Tuopissa purjehtineille. Aivan mahtavaa, että Tuoppia on jaksettu järjestää vuodesta toiseen pienellä porukalla, mutta suurella sydämellä ja sinnikkyydellä. 

Suomelinnan Pursiseura päätti 1985 lanseerata vuotuisen regatan, johon pääsee osallistumaan ainoastaan puisella purjeveneellä. Jo ensimmäisellä kerralla kilpailu herätti kiinnostusta ja mukaan ilmoittautui peräti 42 venettä. Tuskin kukaan kuitenkaan osasi ajatella, että Viaporin Tuopista muodostuisi yksi Pohjoismaiden suurimmista puuvenetapahtumista ja että se elää ja kehittyy vieläkin paremmaksi yli 35 vuotta myöhemmin. Valinta vuoden 2020 veneilytapahtumaksi on sekä iloinen yllätys, että todella suuri kunnia. Kiitos kaikille meitä kisaan ehdottaneille ja ennen kaikkea äänestäjille. Tämä on aivan mahtavaa!  

Viaporin Tuopin erikoispiirre on myös se, että mukana kilpailemassa on sekä purjehdusta vapaa-aikanaan harrastavia perheitä, kuin myös luokkiensa maailmanmestareita. Tunnelma on rento, vaikka kilpailu monessa luokassa on todella tiukkaa. Kisapäivän illan iloisessa rantajuhlassa kerrataan usein tiukastikin päivän suorituksia, ihaillaan kauniita puupursia ja vannotaan ikuista ystävyyttä. Viaporin Tuoppi on monelle puuvenepurjehtijalle kauden kohokohta. Kiitos Viaporin Tuopin purjehtijoille! Teemme tätä kilpailua juuri teille.

36 vuotisen historiansa aikana Suomenlinnan Pursiseuran järjestämästä Viaporin Tuopista on kehittynyt puuvenekulttuurin merkittävin tapahtuma Suomessa. Moni ei ehkä tiedä, mutta tapahtumaa on järjestetty SuPSin toimesta puhtaasti seuran jäsenien talkootyönä. Tuoppi kokoaa vuosi toisensa jälkeen SuPSilaiset yhteen. Pienessä seurassa tämä on valtava ponnistus. Kiitos kaikille Tuopin talkoolaisille.

Kohta lopuillaan oleva vuosi muuttui maaliskuussa kerta heitolla erilaiseksi. Ulkosaaristolaisella sitkeydellä päätimme Viaporin Tuopin työryhmässä vastata haasteeseen. Purjehtiminen itsessään on mitä mainioin korona-ajan harrastus. Raikkaassa tuulessa ilma vaihtuu ja miehistön positioiden mukaan turvavälitkin on melko helppo pitää tutun miehistön kesken. Rantajuhla sen sijaan piti pistää uudelleen suunnittelupöydälle. Kun lähdimme pakon edessä muokkaamaan vuoden 2020 Tuoppia korona-turvalliseksi, emme arvanneet, että lopputulos näyttikin suuntaviivat sille mihin suuntaan haluamme kilpailua ja tapahtumaa kehittää myös tulevina vuosina. Tapahtuma on iso, mutta haluamme iltajuhlan tuntuvan jatkossakin intiimiltä purjehdusjuhlalta, kuten se oli tänä vuonna. Jatkoa siis seuraa. Toivotankin kaikki entiset ja uudet puuvenepurjehtijat tervetulleiksi mukaan taas ensi elokuussa.

Kiitos vielä kaikille teille, jotka olette olleet mukana luovimassa Viaporin Tuoppia vuoden veneilytapahtumaksi  2020.

Lisätietoja täältä: https://spv.fi/spv_uutiset/spvn-vuoden-parhaat-palkittiin-sbfs-arets-basta-belonades/

Jos haluatte levittää ilosanomaa niin jakakaa tätä linkkiä: https://fb.watch/269y5RWxc9/

Kilpailun järjestäjä Suomenlinnan Pursiseura aloittaa yhteistyön John Nurmisen Säätiön kanssa Itämeren hyväksi

Euroopan suurin puisten purjeveneiden kilpailu Viaporin Tuoppi purjehditaan 15.8.2020. ”Itse kilpailussa venekunnat purjehtivat omissa veneissään, mikä ei aiheuta kilpailun järjestämisen näkökulmasta juuri muutoksia näin poikkeusoloissakaan”, Viaporin Tuopin kilpailupäällikkö Tarja Tervo sanoo. 

Viaporin Tuoppiin on osallistunut vuosittain 150-200 klassista purjevenettä, joissa on 2-8 hengen miehistöt. Veneet ovat kokoontuneet kilpailun jälkeen järjestäjäseuran Suomenlinnan Pursiseuran kotisatamaan. Rannassa ilo on ollut ylimmillään ja jopa parisataa henkeä on nauttinut samaan aikaan löylyistä Merisotakoulun saunalla.

”Rantatapahtuman osalta pidämme loppuun asti avoinna useita vaihtoehtoja. Meillä on tavoitteena järjestää vähintään kilpailu vesillä, mutta kaikkein mieluiten pitää koko tapahtuma samanlaisena kuin ennenkin. Katsotaan lähempänä mikä on lopullinen ohjelma”, Viaporin Tuopin järjestelyistä vastaava Johanna Bruun kertoo.

Suomenlinnan Pursiseura ja John Nurmisen Säätiö yhteistyöhön
Suomenlinnan Pursiseura aloittaa yhteistyön John Nurmisen Säätiön kanssa Itämeren hyväksi. Yhteistyö näkyy erityisesti Viaporin Tuopin viestinnässä ja markkinoinnissa. Viaporin Tuopille on avattu puhdasmeri.fi-sivustolle Tiimi, jossa venekunnat voivat pelastaa palan Itämerta ja sen kulttuuriperintöä.

”Ympäristö kaipaa huolenpitoamme oli kyse sitten ilmasta tai vedestä. Itämeren tilanne on hälyttävä. Suomenlinnan Pursiseuran yksi tehtävä on edistää puuvenekulttuurin säilymistä. Haluamme jättää seuraaville sukupolville paitsi klassiset puuveneet ja niillä purjehtimisen kulttuurisen pääoman, myös elävän puhtaan Itämeren. Siksi haastamme nyt kaikki merta rakastavat tukemaan John Nurmisen Säätiön työtä Itämeren hyväksi”, Suomenlinnan Pursiseuran kommodori Ari Bungers sanoo.

John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeissa parannetaan Itämeren tilaa vähentämällä mereen kohdistuvaa kuormitusta ja ympäristöriskejä. Säätiö on käynnistänyt lähes 40 Puhdas Itämeri -hanketta, joista 25 on saatu valmiiksi. Säätiö on myös palkittu tiedon välittäjä ja merellisen kulttuurisisällön tuottaja.

“Toivotamme Viaporin Tuopin tervetulleeksi Itämeren pelastusjoukkoihimme! Voimme tämän yhteistyön avulla levittää tärkeää sanomaa Itämeren suojelusta sekä meren arvokkaasta kulttuuriperinnöstä entistä laajemmalle yleisölle”, säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt sanoo.

Ilmoittautuminen Viaporin Tuoppiin avataan 1.7.2020. 

Juhlavuottaan viettävä Viaporin Tuoppi jatkaa yhteistyötään John Nurmisen Säätiön kanssa – puisten purjeveneiden regatta purjehditaan jo 40. kerran Suomenlinnan vesillä

Suomenlinnan Pursiseura jatkaa monivuotista yhteistyötään John Nurmisen Säätiön kanssa terveemmän Itämeren ja merellisen kulttuuriperinnön hyväksi. Yhteistyö näkyy erityisesti Viaporin Tuoppi -tapahtumassa ja siihen liittyvässä viestinnässä ja markkinoinnissa.

Lauantaina 17.8.2024 purjehdittava Viaporin Tuoppi on järjestyksessä jo 40. puisten pursien regatta. Purjehduskilpailun lisäksi meri- ja purjehduskulttuurin ylläpitäminen kuuluvat oleellisesti Viaporin Tuopin ohjelmaan. Matalan kynnyksen kilpailu on avoin kaikille ja osallistujina on purjehtijoita laidasta laitaan. Monessa veneessä kilpailee useampi sukupolvi yhdessä. Ylisukupolvinen rakkaus Itämereen ja merikulttuuriin onkin tapahtuman kantavia voimia.

”Viaporin Tuopin järjestäjän, Suomenlinnan Pursiseuran yksi tehtävä on edistää puuvenekulttuurin säilymistä. Haluamme jättää seuraaville sukupolville paitsi klassiset puuveneet ja niillä purjehtimisen kulttuurisen pääoman, myös elävän ja puhtaan Itämeren”, Suomenlinnan Pursiseuran kommodori Johanna Bruun kertoo.

John Nurmisen Säätiö toteuttaa konkreettisia pelastustoimia Itämeren rehevöitymisen ja luontokadon pysäyttämiseksi. Lisäksi säätiö vahvistaa niin rannikon kuin sisävesienkin asukkaiden merisuhdetta välittämällä Itämereen liittyviä tarinoita ja tietoa. Omakohtainen kosketus mereen lisää halua ja kykyä suojella meriympäristöä. 

”Viaporin Tuoppi vahvistaa ja edistää aineettoman ja aineellisen puuvenekulttuurin säilymistä eri sukupolvien kokoontuessa vuosittain yhteisesti koetun tärkeän asian äärelle. Parhaimmillaan tämä yhteys eri puuvenesukupolvien välillä vahvistaa yhä uusien sukupolvien suhdetta Itämereen”, John Nurmisen Säätiön kulttuurituottaja Elina Tuomarila sanoo.

Viaporin Tuopille vuonna 2020 avattu lahjoitustiimi on auki kaikille venekunnille, jotka osallistuvat kisaan. Lahjoittamalla osana Viaporin Tuopin tiimiä voivat venekunnat pelastaa palan Itämerta ja sen kulttuuriperintöä. Lisäksi Suomenlinnan Pursiseura lahjoittaa jokaisen osallistujan puolesta viisi euroa John Nurmisen Säätiön Itämeri-työhön.

Lisätietoja

Viaporin Tuopin lahjoitustiimiin löydät tästä linkistä sekä viaporintuoppi.fi -sivulta.

Pohjoismaiden suurin puisten purjeveneiden regatta Viaporin Tuoppi purjehditaan Suomenlinnaa ympäröivillä vesillä 17.8.2024. Mukaan odotetaan yli sataa upeaa klassikkokaunotarta. Ilmoittautuminen on auki manage2sailissa.

Yhteyshenkilöt

Johanna Bruun 
kommodori Suomenlinnan Pursiseura | vastaava tuottaja XL Viaporin Tuoppi | puh. 040 5224353 | sups@sups.fi Elina Tuomarila | kulttuurituottaja John Nurmisen Säätiö | puh. 050 543 0951 | elina.tuomarila@jnfoundation.fi

XXXIX Viaporin Tuoppi jatkaa yhteistyötä John Nurmisen Säätiön kanssa – puuisten purjeveneiden kisa purjehditaan 39. kerran

Suomenlinnan Pursiseura jatkaa monivuotista yhteistyötään John Nurmisen Säätiön kanssa Itämeren ja sen meriperinnön hyväksi. Yhteistyö näkyy erityisesti Viaporin Tuoppi -tapahtumassa ja siihen liittyvässä viestinnässä ja markkinoinnissa.

Vuoden 2023 Viaporin Tuoppi on järjestyksessä jo 39. puisten pursien regatta. Purjehduskilpailun lisäksi meri- ja purjehduskulttuurin ylläpitäminen kuuluvat oleellisesti Viaporin Tuopin ohjelmaan. Kilpailu on avoin kaikille ja osallistujina on purjehtijoita laidasta laitaan. Monessa veneessä kilpailee useampi sukupolvi yhdessä.

”Suomenlinnan Pursiseuran yksi tehtävä on edistää puuvenekulttuurin säilymistä. Haluamme jättää seuraaville sukupolville paitsi klassiset puuveneet ja niillä purjehtimisen kulttuurisen pääoman, sekä elävän ja puhtaan Itämeren”, Suomenlinnan Pursiseuran kommodori Johanna Bruun kertoo. Tänä vuonna yhteistyömme avaa Tuntematon Itämeri -teemaa laajemminkin. John Nurmisen Säätiön näyttely, Tuntematon Itämeri Suomenlinnan Levyhallissa yhdistetään Viaporin Tuoppi tapahtumaan kummelikivin merkatulla polulla. Näyttelyssä on myös pidennetty aukioloaika kello 18:aan tapahtumapäivänä. Viaporin Tuopin tapahtumatorilla Lauri Kaira valottaa samaa teemaa historian näkökulmasta. Keskusteluhetken moderoi Johanna Bruun.

John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeissa parannetaan Itämeren tilaa vähentämällä mereen kohdistuvaa kuormitusta ja ympäristöriskejä. Säätiö on käynnistänyt lähes 40 Puhdas Itämeri -hanketta, joista 30 on saatu valmiiksi. Säätiö on myös palkittu tiedon välittäjä ja merellisen kulttuurisisällön tuottaja. ”Olemme erittäin iloisia, että yhteistyömme Viaporin Tuopin kanssa jatkuu tänäkin vuonna. Voimme yhdessä levittää tärkeää sanomaa Itämeren suojelusta sekä meren arvokkaasta kulttuuriperinnöstä entistä laajemmalle yleisölle”, säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt sanoo.

Viaporin Tuopille vuonna 2020 avattu puhdasmeri.fi-sivuston tiimi on auki kaikille venekunnille, jotka osallistuvat kisaan. Venekunnat voivat ilmoittautuessaan pelastaa palan Itämerta ja sen kulttuuriperintöä. Lisäksi Suomenlinnan Pursiseura lahjoittaa jokaisen osallistujan puolesta viisi euroa puhtaan Itämeren hyväksi tehtävään toimintaan.

Pelasta pala Itämerta, tee lahjoitus täällä.

Pohjoismaiden suurin puisten purjeveneiden kilpailu Viaporin Tuoppi purjehditaan Suomenlinnaa ympäröivillä vesillä 12.8.2023. Mukaan on ilmoittautunut 121 upeaa klassikkokaunotarta.

Yhteyshenkilö Johanna Bruun 
kommodori Suomenlinnan Pursiseura | vastaava tuottaja XXXIX Viaporin Tuoppi | puh. 040 5224353 | sups@sups.fi

Vuoden veneilytapahtuma Viaporin Tuoppi jatkaa yhteistyötä John Nurmisen Säätiön kanssa – puupurjeveneiden kisa purjehditaan elokuussa 2021

Suomenlinnan Pursiseura on solminut monivuotisen yhteistyösopimuksen John Nurmisen Säätiön kanssa Itämeren ja sen meriperinnön hyväksi. Yhteistyö näkyy erityisesti Viaporin Tuoppi -tapahtumassa ja siihen liittyvässä viestinnässä ja markkinoinnissa.

Vuonna 2020 vuoden veneilytapahtumaksi Suomen Purjehdus- ja Veneilyn (SPV) järjestämässä äänestyksessä valittuun Viaporin Tuoppiin on osallistunut vuosittain noin 150-200 klassista purjevenettä.

”Toisena koronakesänä toivomme, että pandemiatilanne säilyy viime kesän tavoin niin rauhallisena, että voimme järjestää kilpailun samoin kuin viime vuonna. Saimme todella kiittävää palautetta koronaturvallisista järjestelyistä ja tapahtuman intiimistä tunnelmasta. Tästä kertoo myös voittamamme Vuoden veneilytapahtuma – palkinto”, Suomenlinnan Pursiseuran kommodori Johanna Bruun kertoo. ”Suomenlinnan Pursiseuran yksi tehtävä on edistää puuvenekulttuurin säilymistä. Haluamme jättää seuraaville sukupolville paitsi klassiset puuveneet ja niillä purjehtimisen kulttuurisen pääoman, sekä elävän ja puhtaan Itämeren.”

John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeissa parannetaan Itämeren tilaa vähentämällä mereen kohdistuvaa kuormitusta ja ympäristöriskejä. Säätiö on käynnistänyt lähes 40 Puhdas Itämeri -hanketta, joista 30 on saatu valmiiksi. Säätiö on myös palkittu tiedon välittäjä ja merellisen kulttuurisisällön tuottaja. ”Olemme erittäin iloisia, että yhteistyömme Viaporin Tuopin kanssa jatkuu tänäkin vuonna. Voimme yhdessä levittää tärkeää sanomaa Itämeren suojelusta sekä meren arvokkaasta kulttuuriperinnöstä entistä laajemmalle yleisölle”, säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt sanoo.

Viaporin Tuopille viime vuonna avattu puhdasmeri.fi-sivuston tiimi on auki kaikille venekunnille, jotka osallistuvat kisaan. Venekunnat voivat ilmoittautuessaan pelastaa palan Itämerta ja sen kulttuuriperintöä. Lisäksi Suomenlinnan Pursiseura lahjoittaa jokaisen osallistujan puolesta viisi euroa puhtaan Itämeren hyväksi tehtävään toimintaan.

Pelasta pala Itämerta, tee lahjoitus täällä.

Pohjoismaiden suurin puisten purjeveneiden kilpailu Viaporin Tuoppi purjehditaan 14.8.2021 jo 37. kerran. Ilmoittautuminen Viaporin Tuoppiin avataan toukokuun puolessa välissä.

Yhteyshenkilö Camilla Ekholm 
viestintävastaava, Suomenlinnan Pursiseura 
040-721 8345 
tiedotus@sups.fi

Kerro oma Itämeri-muistosi!

John Nurmisen Säätiön Muistojen meri -kulttuurihankkeessa kerätään suomalaisilta mereen liittyviä muistoja. Säätiö kokoaa muistojen kirjosta ja suomalaisten Itämeri-suhteesta monimediaisen näyttelyn, joka julkaistaan Itämeripäivänä 27.8.2020.

Voit jakaa muiston valitsemallasi tavalla: kuvana, tekstinä, ääninauhana tai videona. Muisto voi olla lyhyt tai pitkä, hauska tai liikuttava – jopa pelottava!

Kerro vaikkapa unohtumattomasta kalasaaliista, hurjasta purjehdusmatkasta, ällöttävimmästä sinilevähetkestä tai suosikki retkipaikastasi meren äärellä. Muisto voi liittyä myös esimerkiksi Itämeren eläimiin tai eri vuodenaikoihin. Sinun muistollasi on väliä ja John Nurmisen Säätiö toivookin saavansa tarinoita mitä erilaisimmista aiheista.

Jaa muistosi joko:

  • Lähettämällä muisto lomakkeella osoitteessa www.johnnurmisensaatio.fi/muistojenmeri

  • Lähettämällä muisto Whatsapp-viestillä numeroon 050 544 8844. Kerrothan samalla: nimesi tai nimimerkkisi, ikäsi ja tapahtumapaikan, jota muisto koskee.

  • Lähettämällä muisto sähköpostilla osoitteeseen muistojenmeri@jnfoundation.fi. Kerrothan samalla: nimesi tai nimimerkkisi, ikäsi ja tapahtumapaikan, jota muisto koskee.

  • Jakamalla muisto Instagramissa hashtagilla #muistojenmeri

Jättämällä muiston millä tahansa alla luetellulla tavalla, sitoudut hyväksymään osallistumissäännöt, jotka ovat luettavissa verkkosivuilla: www.johnnurmisensaatio.fi/muistojenmeri/saannot

Voita opastettu purjehdus s/y Belmontilla

John Nurmisen Säätiö arpoo kaikkien muistonsa ja yhteystietonsa 30.6. mennessä jakaneiden kesken opastetun purjehduksen legendaarisella s/y Belmonti -veneellä, jolla Hjallis Harkimo yksinpurjehti maailman ympäri. Palkinto arvotaan viidelle hengelle aveceineen ja purjehdus toteutetaan Helsingissä elokuussa 2020.

Purjehduksen lisäksi säätiö arpoo 10 kappaletta sen kustantamia kirjoja.

John Nurmisen Säätiö kokoaa suomalaisten merisuhteen näyttelyksi

Suomalaisten Itämeri-muistoista kuratoitu näyttely julkaistaan osana John Nurmisen Säätiön toista yhteiskunnallista tekoa, Itämeripäivää, jota juhlitaan vuosittain elokuun viimeisenä torstaina erilaisten tapahtumien ja tempausten parissa. Näyttelyvieraat pääsevät kokemaan merimuistojen pohjalta toteutetun mediainstallaation, jossa näyttelijöiden lukemat ja tulkitsemat muistot heräävät uudestaan eloon. Installaatiossa hyödynnetään suomalaisten lähettämiä valokuvia, videoita ja ääniviestejä.

Säätiö kerää muistoja myös näyttelyn julkaisun jälkeen ja niistä voidaan koostaa myöhemmin esimerkiksi uusia näyttelyitä, kirjoja tai podcasteja.

Merimuistoja kerätään yhteistyössä Helsingin kaupungin kirjastojen, Åbo Akademin, museoiden sekä monien muiden toimijoiden kanssa. Kaikki luvan antaneiden muistot toimitetaan lisäksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon.

Tarkemmat osallistumistavat ja tietoa hankkeesta löytyy säätiön verkkosivuilta: www.johnnurmisensaatio.fi/muistojenmeri

Itämeripäivä
Itämeripäivä on John Nurmisen Säätiön käynnistämä jokavuotinen juhlapäivä meren kunniaksi. Päivän tavoitteena on innostaa ihmiset nauttimaan ainutlaatuisesta kotimerestämme sekä tekemään konkreettisia tekoja sen hyväksi. Juhlinnan lisäksi Itämeripäivän tarkoituksena on lisätä tietoa meren monimuotoisesta luonnosta, kulttuurista ja historiasta. Itämeripäivää vietetään vuosittain elokuun viimeisenä torstaina erilaisten tapahtumien ja tempausten parissa. Tänä vuonna Itämeripäivää juhlitaan 27.8.2020.
www.itämeripäivä.fi

John Nurmisen Säätiö – Itämeren suojelua ja kulttuuritekoja
Vuonna 1992 perustetun John Nurmisen Säätiön tavoite on pelastaa Itämeri ja sen perintö tuleville sukupolville. Säätiö on palkittu tiedon välittäjä ja merellisen kulttuurisisällön tuottaja. Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeissa parannetaan Itämeren tilaa konkreettisilla, mereen kohdistuvaa kuormitusta ja ympäristöriskejä vähentävillä toimilla. Työtä ohjaavat mitattavat tulokset ja vaikuttavuus. www.johnnurmisensaatio.fi